Viides laji
Seppo Alanissi, Katja Hynninen, Johanna Lonka, Elliina Peltoniemi
21.3.– 27.4.2025
KUBU Galleria
Neljän taiteilijan näyttelyekosysteemissä on tilaa erilaisille ilmaisun muodoille. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jossa viiva ja väri kasvavat solukkomaisesti, leviten osaksi installaatiota. Teoskasvusto etenee tilassa mittakaavaa vaihdellen, yhdistäen eri elementtejä ja rapistellen nurkissa. Kasvi- ja eläinlajien lisäksi, empatiamme kohdistuu ei-elävään luontoon. Näyttelyn teoksissa edesmennyt elollinen materiaali liittoutuu keinotekoisten materiaalien kanssa. Jalostetut materiaalit ja rakenteet muistavat alkuperänsä, osansa elonkehässä. Solutasolla kuulumme yhteen. Verisuonten rihmastot kasvavat ja liittyvät juurien ja sienten verkostoihin. Suuri organismi hengittää, sykkii, parittelee, jakautuu, mutatoituu ja hajoaa. Näyttelyn teema liittyy ajallisuuteen, solutason muistoihin, tapahtumiin jo ennen tiedostetun elämän alkamista sekä sukupolvelta toiselle periytyviin toimintoihin tai tunteisiin.
Seppo Alanissi työskentelee pääasiassa pikkutarkkojen tussi- ja sekatekniikkapiirrosten parissa mutta tuotantoon kuuluu myös animaatioita ja ympäristötaidetta. Hänen töissään panpsykismin ja syväekologian kaltaiset teemat limittyvät arkaaiseen symboliikkaan ja itämerensuomalaiseen myyttiseen kuvastoon. Ajan ja elämän syklisyys saa muotonsa lähimetsistä löytyvien tekstuurien maanisessa toistossa.
Katja Hynninen saa taiteellisen inspiraationsa ihmisen mielestä, kehosta ja kokemuksista sekä hylättyjen rakennusten ja muiden kiinnostavien paikkojen tutkimisesta. Hänen teoksensa ovat viitteellisiä ja tunnelmaltaan mystisiä. Hynninen työskentelee monipuolisesti kuvataiteen eri menetelmillä kuten maalaamalla, veistämällä ja rakentamalla tilateoksia. Idea on tärkein, ja tekniikka valikoituu sen mukaan. Arkkityyppinen talo toimii ihmisen vertauskuvana.
Johanna Longan monivuotiset projektit koostuvat piirros- ja veistosinstallaatioista sekä niihin liittyvästä äänimaisemasta. Työskentelyn lähtökohtana on kohtaamiset toislajisten eläinten ja kasvien kanssa, yksilön merkitys asuttamalleen ekosysteemille sekä lajienvälinen oppiminen. Teokset hapuilevat kohti rituaaleja eliöille ja ajalle. ”Villiyden kauneus piilee sen hallitsemattomassa luonteessa; kaikesta ohjailusta huolimatta, edessämme on lopulta aina kehityskulkujen arvaamattomuus.”
Elliina Peltoniemen akvarellitöissä ihmishahmo etsii eroottista seuraa luonnosta. Töitä voi halutessaan katsoa ekoseksuaalisuuden käsitteen läpi. Puiden oksat ja juuret kietoutuvat hahmoon kuin rakastajan käsivarret vain voisivat. Maa syleilee ihmistä. Kuolema ei luonnossa ole loppu vaan sulautuminen takaisin suurempaan yhteyteen. ”Töissäni on usein nähtävissä sairauden, ruumiillisuuden ja hajoamisen teemoja. En ole useista yrityksistäni huolimatta onnistunut olemaan sammal, en puu, enkä lintu. Ihmisenä olemisen taakka painaa.”
//
De fyra konstnärernas utställningsekosystem har plats för olika uttrycksformer. Tillsammans bildar de en helhet där linje och färg växer på ett cellulärt sätt och breder ut sig i en del av installationen. Samlingen av verk fortskrider genom rummet, varierande i skala, kombinerar olika element och smulas sönder i hörnen. Förutom växt- och djurarter sträcker sig vår empati till icke-levande natur. I verken i utställningen kombineras avlidit levande material med konstgjorda material. Återvunna material och strukturer minns sitt ursprung, sin del i livscykeln. På cellnivå hör vi ihop. Vaskulärt mycel växer och ansluter till nätverk av rötter och svampar. En stor organism andas, slår, parar sig, delar sig, muterar och bryts ner. Temat för utställningen är relaterat till tid, cellulära minnen, händelser redan före början av det medvetna livet och handlingar eller känslor som förs vidare från generation till generation.
Seppo Alanissi arbetar främst med noggranna bläck- och mixed media-teckningar, men han fokuserar också på produktion. innehåller även animationer och miljökonst. I hans arbete överlappar teman som panpsykism och djupekologi, ålderdomlig symbolik och baltisk finsk mytisk bildspråk. Tidens och livets cykliska natur tar form i den maniska upprepningen av texturer som finns i närliggande skog.
Katja Hynninen hämtar sin konstnärliga inspiration från människans sinne, kropp och upplevelser, samt utforska övergivna byggnader och andra intressanta platser. Hennes verk är suggestiva och har en mystisk atmosfär. Hynninen jobbar i en mängd olika bildkonstmetoder, som att måla, skulptera och konstruera rumsliga verk. Idén är den viktigaste, och tekniken väljs därefter. Det arketypiska huset fungerar som en metafor för en person.
Johanna Lonkas fleråriga projekt består av tecknings- och skulpturinstallationer med tillhörande ljudlandskap. Arbetets utgångspunkt är möten med djur och växter av andra arter, individens betydelse för det ekosystem de lever i och interspecifikt lärande. Verken trevar mot ritualer för levande varelser och tid. “Det vackra med vildheten ligger i dess okontrollerade natur; trots all vägledning står vi alltid inför oförutsägbarheten i utvecklingen.”
Elliina Peltoniemis akvarellverk söker människofiguren erotiskt sällskap i naturen. Verken kan ses genom begreppet ekosexualitet om så önskas. Trädens grenar och rötter slingrar sig runt figuren som om en älskares armar kunde. Land omfamnar en person. Döden i naturen är inte ett slut, utan en återgång till en större helhet. “Mitt jobb är ofta ses teman om sjukdom, kroppslighet och förfall. Trots mina många försök har jag inte lyckats att vara mossa, inte ett träd, inte en fågel. Bördan av att vara människa väger tungt.”
Info:
Seppo Alanissi
sepattipepatti@gmail.com
+358 50 5215272
@jumalanissi
@katja.hynninen
@johannalonka
@elliinapeltoniemi