Panu Ruotsalo

Todellisia epätodellisuuksia ja epätodellisia todellisuuksia
15.3.– 21.4.2024

Todellisuus ja epätodellisuus.

Syntyessään ihminen imee ensimmäisen kerran elämää keuhkoihinsa ja hänen kehonsa sekä aistinsa tuntevat elämän neitseellisenä, karuna konkretiana. Kuolemassa puolestaan viimeinen henkäys päästää irti ja saattaa epätodellisuuteen, jonnekin abstraktion ytimeen ja sen taakse. Siinä välissä luomme elämämme, muotoilemme käsityksen siitä, minkälaisessa maailmassa elämme ja minkälaisena siinä haluamme näyttäytyä. Opimme kieltäymyksen, jotta kestäisimme epävarmuutta, ja ympäröimme itsemme turhuudella ja jopa tyhjyydellä, jotta tuudittautuisimme turvallisen ymmärrettävyyden kehtomaiseen syleilyyn.

Uskollisena loogiikalle, kuljemme hellyyttävän tärkeinä maailmassa, luottaen tiemme oikeisiin valintoihin, samaan aikaan peläten kaikkea vieraita, ymmärryksen saavuttamattomissa vaeltavia varjoja. Tällainen saattaa aiheuttaa valikoitua sokeutta maailman ihmeellisyyttä kohtaan, synnyttäen kokemisen simplifikaation.

Uskoakseni taiteilija ei poikkea yllämainitusta, vaan kantaa yhtä lailla ihmisen naiivia kuvaa sisällään. Mutta taiteissa on parhaimmillaan erityispiirteitä, joista ihminen tietoiseksi tullessaan saattaa ajautua hyvinkin syvään kokemukseen itsestään, havainnoidessaan epätodellisen ja todellisen päällekkäisiä pyörteitä.

Työhuone vuosia palvelleine pensseleineen, vuosikymmeniä vanhoine maaliroiskeineen seinissä ja mäntylankkuihin imeytyneen vernissan tuoksuineen on kuin epätodellisuuden ja todellisuuden olemassaolon hyväksynnälle rakennettu tila. Tila ilman sääntöjä ja alisteisuutta turvaavia normistoja. Astuessaan tällaiseen tilaan sisään latautuu, ja astuessa ulos maadoittuu. Sisään ja ulos.

Toisinaan tuntuu, että epätodellisuutta ja todellisuutta erillisinä toisistaan ei ole olemassa.
Ne tuntuvat ikäänkuin hengittämiseltä, kuin kaksi jokea jotka liikuttavat samaa vettä vierekkäisissä uomissa. Ehkä silloin tällöin joet, sen pienet pienet sivuhaarat kuitenkin kohtaavat ja kaikki tuntuu silloin syvempänä tietoisuutena ja enemmän todellisena. Niitä hetkiä taiteilijan on saalistettava, hakeuduttava mahdollisimman syvälle kokemukseen, järjen ja logiikan ulottumattomiin.

Tämän näyttelyn maalaukset ovat joko todellisia epätodellisuuksia tai sitten epätodellisia todellisuuksia, ollen kuitenkin tarkkoja kuvia kokemuksista, tunteista ja muistamisesta. Ne ovat syntyneet lumien sulamisesta vedeksi, kesän odotuksesta
ja ajatuksesta, että kaikki hengittää, maailmakin.

Kuvataiteilija Panu Ruotsalo, abstraktikko vähintään vuodesta 1971
www.panuruotsalo.com

Panu Ruotsalo

Todellisia epätodellisuuksia ja epätodellisia todellisuuksia15.3.– 21.4.2024

Todellisia epätodellisuuksia ja epätodellisia todellisuuksia
15.3.– 21.4.2024