Dreamers and Stargazers

Sami Sänpäkkilä

27.10.– 10.12.2023

Lapsena olin uneksija ja taivaanrannan maalari. Mummolassa tuijottelin pakkasyönä tähtitaivaalle ja nimesin Orionin vyön ALFiksi suosikkitelevisiosarjani mukaan. Teininä purin luovuuttani ottamalla tekotaiteellisia valokuvia roskiksista, jaloistani ja ruostuneista metalliesineistä. Vanhempani omistivat valokuvaamon Ulvilassa ja vietin sen pimiössä pitkiä aikoja kehittäen mustavalkokuvia jotka imitoivat Arno Rafael Minkkisen töitä.

1990-luvulla hain Turun Taideakatemiaan opiskelemaan valokuvausta ja äänitin eteeristä musiikkia valokuvanäyttelyä varten. En päässyt kouluun eikä näyttely koskaan toteutunut, mutta musiikista syntyi ensimmäinen soololevyni, jonka julkaisi belgialainen Kraak levy-yhtiö. Jätin valokuvauksen epäröimättä taakseni ja seuraavat kaksi vuosikymmentä vierähtivät kokeelliseen musiikkiin ja elokuvanteon parissa.

25 vuotta myöhemmin, kun koronapandemia iski, aloin etsiä uutta ilmaisutapaa luovuuteni purkamiseen. Valokuvaus löysi tiensä takaisin elämääni. En kuitenkaan jatkanut siitä mihin jäin eli kuvaamaan roskia tai jalkojani. Päätin sen sijaan yhdistää valokuvaamisen ja harrastukseni tähtitaivaan parissa. En myöskään alkanut kuvaamaan oikeita tähtiä tai galakseja. Minua kiinnostivat enemmän makuuhuoneeni ikkunasta avautuva pihlajapuun alla oleva tähtihautomo, Kaupin rannalla lentävä kirkkaanpunainen komeetan muotoinen lankakerä sekä planeetat joita söimme aurinkoisena juhannusaattona Kemiönsaarella. Näistä näyistä tuli inspiraatio uusille töilleni, valokuville jotka ovat kuviteltuja tähtitaivaan ilmiöitä, omistettu uneksijoille ja tähtiintuijottelijoille.

Sami Sänpäkkilä

Taiteilija on paikalla avajaisissa perjantaina 27.10.2023 klo 18-20

Taiteilijan verkkosivut
https://samisanpakkila.com/

Dreamers and Stargazers

Sami Sänpäkkilä

27.10.– 10.12.2023

Som barn var jag en drömmare och som en “taivaanrannanmaalari”. I min mormors hus brukade jag stirra på stjärnhimlen under frostnätter och döpte Orions bälte till ALF efter min favorit-TV-serie. Som tonåring släppte jag loss min kreativitet genom att ta konstgjorda fotografier av soptunnor, mina fötter och rostiga metallföremål. Mina föräldrar ägde en fotoateljé i Ulvsby och jag tillbringade långa stunder i mörkrummet för att framkalla svartvita fotografier som imiterade Arno Rafael Minkkinens verk.

På 1990-talet sökte jag till Åbo konstakademi för att studera fotografi och spelade in eterisk musik för en fotoutställning. Jag kom inte in på skolan och utställningen ägde aldrig rum, men musiken blev mitt första soloalbum, som släpptes av det belgiska skivbolaget Kraak. Jag lämnade fotografin bakom mig utan att tveka och de kommande två decennierna ägnades åt experimentell musik och filmskapande.

25 år senare, när räntepandemin slog till, började jag leta efter ett nytt sätt att uttrycka min kreativitet. Fotograferandet hittade tillbaka till mitt liv. Men jag fortsatte inte där jag slutat, med att fotografera sopor eller mina fötter. Istället bestämde jag mig för att kombinera fotografering med min hobby att titta på stjärnor. Jag började inte heller fotografera riktiga stjärnor eller galaxer. Jag var mer intresserad av observatoriet under rönnen utanför mitt sovrumsfönster, det klarröda kometformade garnnystanet som flög på stranden i Kaupi och de planeter vi åt en solig midsommarafton på Kemiön. Dessa visioner blev inspirationen till mitt nya arbete, fotografier av imaginära fenomen på stjärnhimlen, tillägnade drömmare och stjärnskådare.

Sami Sänpäkkilä

Konstnären kommer närvara vid utställningens vernissage den 27.10.2023, 18:00-20:00.

Sami Sänpäkkilä
https://samisanpakkila.com/